tiistai 17. helmikuuta 2009

Lapsiahan ei mikään pidä pois paikalta kun kehissä on pullataikinaa. Onneksi lapset ovat niin isoja jo ettei leivonan jälkeen tarvitse enää siivota ihan koko taloa, riittää kun pesee kakrut ja keittiön lattiasta (melkein)kattoon ;=) Toisinaan mietin että minkähänlaisia sopeutumisvaikeuksia minulle tulee sitten kun lapset kasvavat eivätkä hämmennäkään joka asiassa mukana? Eikä tarvitse tehdä joka asiaa kolminkertaisena?

Pelastus on varmasti Harmi! Se osaa samalla tavalla nakottaa pöydän ääressä ja hääriä selän takana kun minä jotain teen ja parasta (?) on se kun sen pitää saada nukkua mun jaloissa aina, vieläkin, vaikka ei enää mikään pikkupentu olekaan. Siinä sitten testataan meikäläisen refleksejä ja tasapainoa kun se on kaikessa hiljaisuudessa hiipinyt selän taakse nukkumaan.

Uskokaa pois, noin Harmi kökötti pallo suussa Martan vierellä k o k o leipomisen ajan. Tai laittoi se pallon välissä pöydälle hetkeksi, lieneekö leuka väsynyt vai mikä...

Ei kommentteja: